Yleinen

Hanna ja Suomenhevosruuna Temppu maastoestetreeneissä

Minna Pekkalan maastoestetreenit Harjussa 1.5.2018

Mikä olisikaan parempi tapa viettää vappua kuin maastoestetreenit kivan porukan kanssa? No ei mikään! Mun ja Tempun vappu kului siis näissä merkeissä.

Matkassa mukana oli myös Bea ja Gwen 🙂. Mulle ja Tempulle tää oli jo toinen kerta maastoesteillä, mutta Bealle ja Gwenille ihka ensimmäinen! Molemmilla oli perhosia vatsassa.
Kuskina toimi Pia ja mulla hevosenhoitajan roolissa oli tällä kertaa äiti. Tiistaina aamupäivällä pakattiin hevosten tavarat autoon, hepat traileriin ja suunnattiinauton nokka kohti Harjua. Molemmat hepat lastautuivat kiltisti ja matkustivat koko matkan hiljaa paikoillaan seisten ja heiniä tyytyväisinä mutustellen.
Matkustaminen on kivaa, kun hevoset osaa käyttäytyä!

Paikanpäällä varmistettiin, että hepoilla on kaikki hyvin ja sitten lastattiinkin ne ulos trailerista. Temppu käyttäytyi koko ajan rauhallisesti ja olikin ensimmäisenä
etsimässä jotain syötäväksi kelpaavaa..
Ennen varsinaisen valmennuksen alkua verryteltiin hevosia kaikissa askellajeissa itsenäisesti. Temppu oli innoissaan ja olisi halunnut vaan kaahottaa. Sain sen kuitenkin onneksi ihan hyvin avuille ja niimpä päästiin aloittamaan valmennus hyvillä mielin.

Ensimmäisenä tehtävänä oli tulla yksittäisenä pieni tukkieste, joka
onnistui hyvin. Lisäksi me tultiin Tempun kanssa vielä tukkieste ja siitä jatkettiin ”kolmioesteelle.” Temppu oli niin kovin innoissaan ja menossa, että mulla oli aluksi ongelmia päästä rentoutumaan ajoissa ennen estettä, mutta mitä enemmän tehtiin hyppyjä sitä helpommaksi tekeminen muuttui.
Seuraavaksi tehtiin ylöshyppy ja muutaman kerran alashyppy, ensin käynnissä ja sitten ravissa.
Ylöshypyssä Temppu menetti vähän tasapainoaan, mutta suoritti tehtävän kuitenkin kiltisti.
Alashypyt onnistui hienosti ja sain pidettyä myös oman tasapainon.
Sitten hypättiin risueste, joka olikin mulle ja Tempulle ihan uusi tuttavuus. Sille Temppu pääsi vähän turhan vahvaksi ja tuli hassu hyppy. Siitä jatkettiin vaaleansiniselle taloesteelle, johon hyppy vähän juureen, koska en päässyt rentoutumaan ajoissa.
Sitten olikin vuorossa banketti.
Banketin jälkeen hypättiin kerran pieni laavueste ja sen jälkeen siirryttiin Tempun lemppariin, eli vesiesteeseen. Temppu käveli suoraa päätä veteen, kun taas muut hevoset empivät ennen kuin uskaltaituivat kastelemaan jalkansa. Kahlailtiin ensin vedessä käynnissä ja mentiin siitä muutaman kerran läpi ravissa ja laukassa. Tehtävänä oli hypätä ensin punainen porttieste, siitä jatkaa veden läpi ja hypätä vähän ylämäkeen sininen taloeste. Tämän jälkeen hypättiin vielä vähän alamäkeen sininen taloeste, siitä veteen ja tukkieste ja pystyeste.
Tässä piti olla tarkkana, ettei Temppu tule liian vahvana ja voimakkaasti veteen taloesteen jälkeen. Saatiin suoritettua molemmat tehtävät ongelmitta.
Sarjan, johon kuului pieni pituuseste ja tukki Temppu suoritti todella hyvin. Seuraavana uutena tuttavuutena meille oli coffinin hauta. Tästä piti päästä ensimmäisellä kerralla yli ja mua jännitti tietty. Temppu kuitenkin hoiti homman hienosti ja teki ison hypyn haudan yli.
Sitten oli vuorossa vielä trakehnerin hauta, joka jännitti myös aluksi. Esteen kanssa ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia ja hypättiin se useamman kerran hyvällä ja rennolla lähestymisellä. Viimeisenä tehvänä oli tulla punainen
porttieste ja siitä valkoiselle kapealle penkkiesteelle. Ensimmäisellä ja toisellakin kerralla Temppu kielsi/meni ohi penkkiesteestä. Kolmannella ja neljännellä kerralla uskalsin ratsastaa esteelle paremmin ja päästiin helposti yli.

Lopuksi Minna antoi jokaiselle palautetta tunnista. Meidän valmennus meni kokonaisuudessaan tosi hyvin ja ehdottomasti paljon paremmin kuin ensimmäinen kerta.
Temppu oli paljon rauhallisempi, eikä kertaakaan rynninyt esteille. Itse pääsin hyvin hyppyihin mukaan, uskalsin vaikuttaa enemmän ja sain oman tasapainon
pidettyä hyvin. Keventelin vielä Tempun rennoksi, tai ainakin yritin.. Herralla olisi vielä ollut virtaa vaikka muille jakaa!

Heppojen kävelytyksen ja ”paketoinnin” jälkeen oli aika lastata ne traileriin ja suunnata takaisin Porvooseen. Paluumatkankin kaverukset jaksoivat matkustaa nätisti, vaikka
olivatkin syöneet melkein kaikki heinät jo tulomatkalla. Kotona oli edessä tavaroiden purku autosta, sekä varusteiden ja tietenkin Tempun hoito. Pitkän päivän jälkeen
Temppu oli varmasti maailman onnellisin hevonen, kun sai heinäkasan turpansa eteen.

Reissusta jäi siis kaikinpuolin hyvä mieli ja saan olla todella tyytyväinen Temppuun. Ensi kertaa odotellessa 😉!

-Hanna-

Pyysimme Ronjaa laittamaan ensiviikolla kuvia kenttäesteistä. Saadaan nähdä minkä näköinen on esim. trakehnerinhauta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *